Amanda Kotaja, pyörätuolikelaaja

”Vammaisurheilijat kohtaavat syrjintää ja häirintää. Jo liikuntaharrastukseen pääsy voi olla vaikeaa. Saatetaan sanoa heti ovella, ettei me voida sinua ottaa mukaan. Tiedän, että on paljon vammaisia lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka eivät ole päässeet haluamansa harrastuksen pariin. Kyse on ehkä pelosta tai siitä, ettei osata kohdata erilaista liikkujaa. On helpompi sanoa ei kuin ottaa selvää ja tehdä tarvittavia mukautuksia.

Tutkimusten mukaan, jos on nainen ja vammaisurheilija, se altistaa enemmän häirinnälle. Tätä voi joidenkin olla hankala ymmärtää, mutta näin kuitenkin on. Vammaisten urheilijoiden voi olla vaikea asettaa omia rajoja, kun tarvitsee lähtökohtaisesti fyysisesti apua erilaisissa asioissa. Tavallaan oma tila ei ole niin selkeä, koska monet ihmiset auttavat sinua. Olisi todella tärkeää tehdä pelisäännöt selkeämmiksi kaikille osapuolille.

Urheilu on iloa tuottava ja voimaannuttava asia, ja kaikilla pitäisi olla toimintakykyyn tai taustaan katsomatta oikeus urheilla ja liikkua. Jos ihmisoikeudet toteutuisivat paremmin urheilussa, se vaikuttaisi todella monen ihmisen elämään. Meidän on kaikkien tehtävä oma osuutemme, jotta saadaan oikeasti pitkäaikaisia muutoksia aikaan.”