Hyppää sisältöön

Urheilu on rikki, jos sukupuolten tasa-arvo ei toteudu

Sukupuolten tasa-arvo toteutuu urheilussa, kun toimintatavat ja toimintakulttuuri mahdollistavat jokaisen osallistumisen urheiluun tasa-arvoisesti omana itsenään sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta ja kehon sukupuolipiirteistä riippumatta, ilman syrjintää tai pelkoa siitä.

Tasa-arvolaki kieltää sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ihmisoikeusongelmia urheilussa

  • Sukupuolten tasa-arvo toteutuu puutteellisesti. Sukupuolensa takia syrjintää kokevat erityisesti tytöt ja naiset sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset.
  • Naiset ovat aliedustettuja urheilun johtotehtävissä ja valmentajina. Urheilujärjestöissä voi olla rekrytointikäytäntöjä, jotka sulkevat naisia ulkopuolelle, usein tiedostamatta. Esimerkki: Sukupuoli nähdään tehtävään soveltuvuuden esteenä. 
  • Urheilujärjestöissä on käytäntöjä, jotka eivät edistä palkkatasa-arvon toteutumista. Esimerkki: Huippu-urheilijoilla, jotka ovat naisia, ei ole mahdollisuutta urheilla ammatikseen.
  • Lajiliitoissa on perusteettomasti epätasa-arvoisia kilpailupalkintoja tai näennäisesti neutraaleja arvokilpailujen valintaperusteita. Naiset joutuvat urheilijoina sukupuolen perusteella huonompaan asemaan tai välillisesti syrjityiksi.
  • Erityisesti tyttöihin ja naisiin voi kohdistua sukupuolisidonnaisia ulkonäköpaineita tai itsemääräämisoikeutta loukkaavia vaatimuksia sekä sukupuolitettuja asu- ja varustesääntöjä. Esimerkki: Naisilta saatetaan perusteettomasti edellyttää paljastavaa pukeutumista.

Näin teemme muutoksen: 

  • Ihmisoikeuksien toteutuminen urheilussa edellyttää toimia kaikilla tasoilla. Erityisesti urheilun vastuutahoilla on velvollisuus tuntea keskeiset lait ja varmistaa niiden noudattaminen, esimerkiksi seuran toiminnassa.
  • On tärkeää käsitellä ongelmat lajin sisällä, mutta aina se ei riitä. Ihmisoikeuksien toteutumista uhkaava tilanne voi vaatia yhteydenottoa poliisiin tai yksittäisissä tapauksissa esimerkiksi tasa-arvo- tai yhdenvertaisuusvaltuutettuun.
  • Urheilujärjestöt edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta systemaattisesti sekä puuttuvat syrjintään. Suuremmissa järjestöissä asia on selkeästi kirjattu useamman ihmisen työnkuvaan ja on myös johdon vastuulla. Johtajat viestivät yksiselitteisesti siihen sitoutumisesta.
  • Urheilujärjestöjen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat kattavat kaikki syrjintäperusteet. Varmistetaan toimille vastuutahot ja seurataan tavoitteiden toteutumista.
  • Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-asiat sekä laajemmin ihmisoikeudet sisältyvät valmentajien ja ohjaajien koulutukseen. Pitkään toimineille valmentajille järjestetään täydennyskoulutusta.
  • Urheilijat voivat luottaa siihen, että urheilujärjestöt puolustavat kaikkien urheilijoiden oikeuksia sen sijaan, että syrjintää kokevat joutuvat itse vaatimaan oikeuksia.
  • Urheilujärjestöt tekevät aktiivista työtä aliedustettujen sukupuolten ja eri vähemmistöihin kuuluvien osuuden lisäämiseksi harrastus- ja kilpatoiminnassa, valmennuksessa, työntekijöinä sekä luottamus- ja johtotehtävissä. Monet järjestöt ovat jo ryhtyneet kasvattamaan naisten määrää esimerkiksi urheilujohtajina. Työtä on syytä jatkaa ja laajentaa.
  • Urheilujärjestöt noudattavat työnantajan velvollisuutta edistää sukupuolten tasa-arvoa esimerkiksi rekrytoinnissa ja palkkauksessa.
Ylös