Hyppää sisältöön

Urheilu on rikki, jos sen parissa ei puututa häirintään ja väkivaltaan kaikissa tilanteissa

Häirintä on eri laeissa kielletty syrjinnän muoto. Häirintää voi olla esimerkiksi halventava, nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä puhe, muu käytös tai ilmapiiri. Lue lisää yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilta.

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä ovat tasa-arvolaissa kiellettyä seksuaalista tai henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun kohdistuvaa epämiellyttävää käytöstä. Häirintään liittyy usein uhkaa, nöyryytystä ja ahdistava ilmapiiri. Esimerkki: Sukupuolisesti vihjailevat eleet, härskit vitsit, vartaloa koskevat huomautukset, seksuaalisesti värittyneet viestit tai koskettelu. Lue lisää tasa-arvovaltuutetun sivuilta.

Fyysinen väkivalta on rikoslaissa kiellettyä henkilön kehollisen koskemattomuuden tahallista loukkaamista. Henkinen väkivalta, kuten rikoslaissa kielletty pahoinpitely, on henkilön psyykkisen hyvinvoinnin tahallista vahingoittamista. Esimerkki: Toisen alistamista, eristämistä tai kontrollointia.

Seksuaalirikoksia ovat muun muassa seksuaalinen ahdistelu, seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus. Lue seksuaalirikoksista lisää rikoslaista.

Kaltoinkohtelua on vastuu- tai valtasuhteessa heikompaan osapuoleen kohdistuva fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta.

Häirintään ja väkivaltaan liittyviä ihmisoikeusongelmia urheilussa

  • SUEKin vuoden 2020 tutkimuksen mukaan seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä on urheilussa varsin yleistä. Sitä on kaikilla tasoilla, mutta se yleistyy kilpailutason noustessa. Sitä kohdistuu kaikkiin sukupuoliin, mutta tytöillä ja naisilla on eniten raportoituja häirintäkokemuksia. 20-25-vuotiaat ilmoittivat häirintää eniten. Esimerkki: Valmentajan tai kanssaurheilijan halventava huutelu tai elehtiminen.
  • Kielivähemmistöihin, uskonnollisiin, etnisiin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla sekä vammaisilla urheilijoilla on suurempi riski kokea häirintää. Erityisesti vammaisilla naisilla on riski kokea myös sukupuoleen perustuvaa häirintää.
  • Huomattava osa häirinnästä jää todennäköisesti yhä tunnistamatta ja raportoimatta. Urheilun vastuutahot eivät aina tunne lakia riittävästi.
  • Häirintä luo turvattomuutta kaikille. Esimerkki: ”Pukukoppikulttuurin” homo- ja transfobinen vitsailu, kanssaurheilijan tai yleisön rasistiset, seksistiset tai homo- ja transfobiset huudot tai eleet.
  • Väkivaltaa esiintyy urheilussa melko paljon, mutta tutkimustietoa siitä on vähän. Väkivaltaa kohdistuu kaikkiin sukupuoliin, sekä lapsiin että aikuisiin. Lapsiuhritutkimukseen pohjautuvan POLAMKin raportin mukaan erityisesti pojat kohtaavat urheilussa fyysistä väkivaltaa.
  • Rikosilmoitusten valossa seksuaalirikokset, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, kohdistuvat urheilussa etenkin lapsiin. Tytöt ovat erityisen alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle. Poliisin tietoon tulleet tapaukset eivät anna koko kuvaa tilanteesta.
  • Myös seksuaalinen väkivalta kohdistuu kaikkiin sukupuoliin, mutta erityisesti sukupuolivähemmistöihin ja naisiin, kuten vammaisiin naisiin.
  • Urheilijat kohtaavat myös henkistä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Lasten urheilu ja liikunta näyttävät jopa muita harrastusympäristöjä alttiimmilta sille. Esimerkki: Valmentaja käyttää valta-asemaansa nöyryyttääkseen tai alistaakseen urheilijaa, usein lasta tai nuorta. Lue lisää lapsen oikeuksista urheilussa.

Näin teemme muutoksen:

  • Urheilujärjestöt puuttuvat kaikenlaiseen häirintään ja edistävät itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa toimintakulttuuria. Valmentajat ja ohjaajat puuttuvat esimerkiksi loukkaavaan kielenkäyttöön ja välttävät itse stereotypioiden tekemistä. Työnantajina järjestöt tunnistavat lain velvoitteet häirintään puuttumiseksi.
  • Seuroissa on selkeät toimintatavat ja ohjeet siihen, miten häirintätapaukset tunnistetaan ja selvitetään sekä miten häirintä, mukaan lukien seksuaalinen häirintä estetään jatkossa. Lajiliitot ja seurat kouluttavat valmentajia ja ohjaajia aiheesta. Myös Suomen urheilun eettinen keskus ja Väestöliiton Et ole yksin -palvelu tukevat urheilijoita.
  • Tapahtuman pääjärjestäjä vastaa siitä, että valvoja osaa tunnistaa epäasiallisen käytöksen ja puuttua siihen. Yleisö tietää, kenen puoleen kääntyä, jos havaitsee häirintää tai loukkaavaa huutelua. Myös kilpailujen toimitsijat ja tuomarit tietävät, miten toimia. Toimintamalleissa huomioidaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus.
  • Urheiluseurat ja niissä toimivat aikuiset varmistavat, että urheiluun ja valmentamiseen ei kuulu väkivaltaa. Valmentajat, ohjaajat ja kanssaurheilijat kunnioittavat toisen koskemattomuutta. Väkivallasta tai muusta rikosepäilystä ilmoitetaan aina poliisille riippumatta uhrin iästä.
  • Urheilujärjestöt tarkistavat lasten kanssa työskentelevien rikostaustat, myös vapaaehtoisten.
Ylös