Urheilu on rikki, jos vammaisilla ihmisillä ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta urheilla

Vammaisuus tarkoittaa, että ihmisellä on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisuuden kirjo on laaja. Lue lisää YK:n vammaissopimuksesta, jossa myös vammaisuuden käsite on määritelty. YK:n vammaissopimus velvoittaa turvaamaan myös viittomakielisen kielivähemmistön oikeudet.

Esteettömyys on kaikenlaisten ihmisten huomioon ottamista fyysisessä ympäristössä, kuten urheilu- ja katsomotiloissa. Esteettömyys edistää erityisesti vammaisten ihmisten, ikääntyneiden ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia.

Saavutettavuus on periaatteita ja tekniikoita, joita on noudatettava digitaalisissa palveluissa, jotta ne olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa.

Kohtuulliset mukautukset ovat yksittäistapauksessa ja konkreettisessa tilanteessa henkilöä varten tehtäviä toimenpiteitä, kuten muutoksia ja järjestelyjä, joilla varmistetaan vammaisten ihmisten mahdollisuus päästä osalliseksi jokaiselle kuuluvista ihmisoikeuksista.

Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki kieltää vammaisuuteen perustuvan syrjinnän.

Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuteen liittyviä ihmisoikeusongelmia urheilussa

• Vammaisille ihmisille on kapeasti tarjolla eri urheilu- ja liikuntamahdollisuuksia. Esimerkki: Tarjolla on usein vain vammaisille ihmisille tarkoitettuja joukkueita tai ryhmiä.

• Paraurheilijoiden kisamaksujen omavastuuosuus on joskus suurempi kuin muilla.
  Parahuippu-urheilua ei nähdä työnä. Usein oikeuksien puolustaminen jää urheilijoiden itsensä harteille.

• Kehitysvammaisten ihmisten osallisuuden edistäminen jää osittain varjoon urheilussa.

• Vammainen ihminen nähdään usein urheilutoiminnassa vain kohteena, ei yhdenvertaisena toimijana. Esimerkki: Vammaisen ihmisen ajatellaan vain osallistuvan ohjattuun toimintaan eikä toimivan vaikkapa työntekijänä, valmentajana tai ohjaajana.

• Vammaiset ihmiset eivät aina saa tarvitsemiaan kuljetuspalveluja ja apuvälineitä.

• Urheilu- ja liikuntatilat, urheilujärjestöjen toimistot, katsomot, pukuhuoneet ja vessat eivät ole esteettömiä. Tietoa esteettömistä palveluista ei aina löydy esimerkiksi verkkosivuilta.

• Vammaisille ihmisille lain mukaan kuuluvia kohtuullisia mukautuksia ei toteuteta. Tapahtumiin ei ole järjestetty esteetöntä kulkua tai henkilökohtainen avustaja ei pääse tapahtumaan maksutta urheilijan avuksi.

Näin teemme muutoksen:

• Ihmisoikeuksien toteutuminen urheilussa edellyttää toimia kaikilla tasoilla. Erityisesti urheilun vastuutahoilla on velvollisuus tuntea keskeiset lait ja varmistaa niiden noudattaminen, esimerkiksi seuran toiminnassa.

• On tärkeää käsitellä ongelmat lajin sisällä, mutta aina se ei riitä. Ihmisoikeuksien toteutumista uhkaava tilanne voi vaatia yhteydenottoa poliisiin tai yksittäisissä tapauksissa esimerkiksi tasa-arvo- tai yhdenvertaisuusvaltuutettuun.

• Ihmisoikeuksien kokonaisuuteen ja eri teemoihin kannattaa kouluttautua ja hankkia lisätietoa. Oppiminen on jatkuvaa, eikä kaikkea tarvitse heti osata. Kun ihmisoikeudet sisällytetään olemassa oleviin koulutusrakenteisiin, ne tulevat luontevaksi osaksi urheilua. Tavoitteena on urheilu, jossa kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja edistetään. Tutustu esimerkiksi oppaaseen kuulovammaisen liikkujan kohtaamisesta.

• Urheilujärjestöt edistävät vammaisten ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua urheilutoimintaan. Vammainen ihminen nähdään monipuolisesti eri rooleissa: urheilijana, valmentajana, ohjaajana tai muuna järjestön työntekijänä.

• Vammaisilla ihmisillä on vapaus valita missä, mitä, milloin ja kenen kanssa he urheilevat.

• Lajiliitot yhdenmukaistavat kisamaksut ja niiden omavastuuosuudet.

• Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa on konkreettisia toimia eri vammaryhmiin kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

• Urheilujärjestöt kuulevat vammaisia urheilijoita sekä kunnioittavat ja hyödyntävät vammaisjärjestöjen asiantuntijuutta.

• Urheilujärjestöt edistävät vammaisen ihmisen oikeutta esteettömään ja saavutettavaan ympäristöön ja myös tarjoavat tietoa tilojensa ja toimintansa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta.

• Liikunta- ja urheilutilat ovat esteettömiä, kuten laki edellyttää.

• Urheilujärjestöjen (joiden rahoituksesta yli puolet on julkista avustusta) viestintäkanavien sisällöt noudattavat lain saavutettavuusvaatimuksia. Myös selkokieltä käytetään.

• Urheilujärjestöt helpottavat yhdenvertaista osallistumista toteuttamalla kohtuullisia mukautuksia ja joustoja ja soveltamalla sääntöjä. Kisojen starttiaika tai joukkueiden ikärajat voivat joustaa, tai kentälle voidaan esimerkiksi ottaa ylimääräinen pelaaja.

• Vammaisen ihmisen oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan kunnioitetaan kaikkialla urheilussa, kuten tapahtumissa.