Urheilumaailman totuuden hetki
Venäjän presidentti Vladimir Putin oli paikalla Pekingin talviolympialaisten avajaisissa. Putin kuunteli, kuinka Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach lainasi John Lennonia olympiarauhaa julistaessaan: ”Give peace a chance”. Katsomosta vilkutellut Putin ei antanut rauhalle mahdollisuutta.
Ihmisoikeudet mainitaan kansainvälisen olympialiikkeen perusasiakirjan Olympic Charterin johdantotekstissä: ”Urheilun harjoittaminen on ihmisoikeus.” Perään todetaan, että jokaisella yksilöllä on oltava mahdollisuus urheilla ilman minkäänlaista syrjintää sekä muistutetaan olympiahengestä, joka edellyttää keskinäistä ymmärrystä ystävyyden, solidaarisuuden ja reilun pelin hengessä. Toinen pääperiaate painottaa ”ihmiskunnan harmonista kehitystä, yhteiskuntarauhan edistämistä sekä ihmisarvon säilyttämistä”.
Sanojen ja tekojen ristiriita
Olympialiikkeen toivoma ihmiskunnan harmoninen kehitys on pihissyt autoritaaristen johtajien kuristusotteessa, joka urheilussa on vain vahvistunut viime vuosikymmeninä. KOK:n sitoutumista Pekingin kisoihin eivät hetkauttaneet edes raportit uiguuriväestöään sortavan järjestäjämaan rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Hyökkäyssota Ukrainaan sen sijaan on johtamassa Venäjän täydelliseen eristämiseen urheilun kansainvälisiltä areenoilta, mutta edes nämä päätökset eivät onnistuneet ilman kipuilua ja epäröintiä.
Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA yritti viimeiseen asti esittää, että Venäjän jalkapallomaajoukkue voisi jatkaa karsintoja Qatarin MM-kisoihin. Lopulta päätös syntyi, kun useat maat ilmoittivat, etteivät nykytilanteessa suostuisi pelaamaan Venäjää vastaan. Kansainvälinen paralympiakomitea puolestaan sulki venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat Pekingin kisoista vasta sen jälkeen, kun päätös antaa heidän kilpailla johti vastalausemyrskyyn.
Vielä vuonna 2018 FIFA:n puheenjohtaja Gianni Infantino halaili ja ylisti Putinia ”kaikkien aikojen jalkapallon MM-kisoista” – samaan aikaan, kun Venäjä pommitti sairaaloita Syyriassa. Nykyhetken varovainen toivo on, että kansainvälinen urheiluyhteisö voisi aidosti oppia virheistään ja tarttua muutokseen.
Ihmisoikeudet urheilun ytimeen
Ihmisoikeusliitto käynnisti marraskuussa 2021 laajan urheilun ihmisoikeuskampanjan nimellä Älä riko urheilua. Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen kampanjan viesti on kaikessa yksinkertaisuudessaan: Ihmisoikeudet kuuluvat urheilun ytimeen. Viesti ei kohdistu vain ihmisoikeuksia polkeviin kisamaihin tai niitä myötäileviin urheilun kattojärjestöihin, vaan myös suomalaisen urheilun toimijoihin.
Älä riko urheilua -kampanjan keulakuvina on kahdeksan tunnettua suomalaisurheilijaa: Tim Sparv, Awak Kuier, Linda Sällström, Senni Salminen, Shawn Huff, Amanda Kotaja, Aapeli Räsänen ja Kiira Korpi. Heidän halunsa ja rohkeutensa puhua ihmisoikeuksien puolesta kertoo osaltaan urheilun muutoksesta.
Vastuu ihmisoikeuksien edistämisestä urheilussa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti urheilijoilla, vaan urheilujärjestöillä. Siksi on erityisen ilahduttavaa, että Älä riko urheilua -kampanjaan on tätä kirjoitettaessa osallistunut jo 56 suomalaista urheilujärjestöä mukaan lukien melkein kaikki suurimmat lajiliitot.
Suomalaiset urheilujärjestöt voivat vaikuttaa kansainvälisissä organisaatioissa ihmisoikeuslinjausten aikaansaamiseksi ja niiden toimeenpanon vahvistamiseksi, jotta kansainvälisten arvokisojen valintaprosessit olisivat jatkossa avoimia ja päätöksiä punnittaisiin systemaattisesti ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Ihmisoikeudet kuuluvat liikunnan arkeen
Vaikuttaminen vaatii myös ihmisoikeusosaamisen lisäämistä. Ihmisoikeusliitto on omalta osaltaan vauhdittanut tätä muutosta tarjoamalla jo vuodesta 2020 ihmisoikeuskoulutusta lajiliitoille ja muille urheilun toimijoille.
Ihmisoikeudet ovat paitsi yleismaailmallisia myös jakamattomia: kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia. Siksi urheilun vastuutahojen on aivan yhtä tärkeää taata, että ihmisoikeudet toteutuvat suomalaisen urheilun ja liikunnan arjessa. Tämä tarkoittaa muun muassa lapsen oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, vammaisten ihmisten oikeuksien, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämistä sekä järjestelmällistä puuttumista rasismiin, häirintään ja väkivaltaan.
Suomalaiset urheilujärjestöt voivat parhaiten tukea urheilumaailman muutosta toimimalla yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta sekä puolustamalla kaikkia samoja oikeuksia, joita autoritaariset hallinnot polkevat. Paras hetki siihen on nyt.
Tommy Lindgren
Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton kampanjasuunnittelija
Kirjoitus on julkaistu alun perin Liikuntatieteellisen seuran blogissa 15.3.2022.