Millaista on olla viittomakielinen urheilija Suomessa?

Viittomakieliset urheilijat ovat vähemmistö, joka jää urheilussa usein marginaaliin ja kohtaa syrjintää.  Kestävyysjuoksija Sara-Elise Ruokonen ja futsalpelaaja Emmy Nyström kertovat viittomakielisen urheilijan arjesta, haaveista ja muutostoiveista. Haastattelut on toteutettu yhteistyössä Suomen Kuurojen Urheiluliiton kanssa.

Sara-Elise Ruokonen, 23 vuotta, kestävyysjuoksija, Jyväskylän Kenttäurheilijat

Lajini on kestävyysjuoksu ja käytän sisäkorvaimplanttia. Huonokuuloisena käytän puhetta kuulevien kanssa sekä viittomakieltä kuurojen kanssa. Jos vertaa täysin viittomakieliseen urheilijaan, niin kokemukset ja haasteet voivat olla hyvin erilaisia. Itselleni haastavimpia tilanteita ovat olleet vuorovaikutustilanteet ja se, että äänimaailmasta saa selvää kaikissa tilanteissa.

Valmennustilanteissa pienessä ryhmässä on helpompi kommunikoida muiden urheilijoiden ja valmentajan kanssa. Kilpailutilanteissa en käytä implanttia tai apuvälineitä, ja silloin aina vähän jännittää, että miten tulen pärjäämään. Tuntuu, että silloin minun täytyy aina vähän enemmän seurata, miten muut toimivat siinä tilanteessa ja yrittää lukea enemmän huulilta.

Toivoisin, että näkyvyys ja tietoisuus kuurojen urheilusta lisääntyisi. Haluaisin, että meillä olisi enemmän yhteistyötä esimerkiksi Olympiakomitean ja eri lajiliittojen kanssa, ja että kuuroilla urheilijoilla olisi mahdollisuus päästä paremmin toimintaan mukaan. Toivoisin myös, että kaikki ohjeistukset esimerkiksi ennen kisoja olisi aina mahdollisuus saada tietoon myös kirjallisessa muodossa.

Voitin viime keväänä kaksi kultamitalia Brasiliassa kuurojen olympialaisissa ja minusta tuntuu, että en vieläkään ihan täysin sisäistä niiden arvoa. Voittojen myötä on kyllä tullut paljon positiivista näkyvyyttä kuurojen urheilulle. Minusta tuntuu tosi hienolta kertoa, että olen kuurojen urheilun olympiavoittaja, mutta minulla on myös tavoitteena tehdä hyviä tuloksia ja uusia ennätyksiä kuulevien urheilun puolella. Olympiavoitot antavat minulle tukea ja motivaatiota eteenpäin.

Parasta viittomakielisenä urheilijana olemisessa on se, että kuurojen urheiluun osallistumalla on mahdollisuus olla osa yhteisöä. Parasta on myös monipuolisuus: saan kilpailla sekä kuurojen urheilussa, että kuulevien urheilijoiden puolella.

Emmy Nyström, 24 vuotta, futsalpelaaja, HIFK

Pelaan futsalia naisten pääsarjatasolla Helsingin IFK:ssa ja käytän sisäkorvaistutetta. Olen kyllä viittomakielisenä urheilijana kokenut syrjintää urheilussa. Esimerkiksi yläasteella, kun pelattiin salibandya, yritin sanoa treeneissä valmentajalle, että voisiko kovan taustamusiikin saada pois. Huolimatta käyttämästäni istutteesta musiikki häiritsi ohjeiden kuulemista. Valmentaja vastasi tähän, että musiikki kuuluu treenifiilikseen. Minulla on kuitenkin myös oikeus kuulla treeneissä valmennusta.

Toivoisin, että kuurojen urheilu saisi enemmän huomiota, näkyvyyttä ja tukea. Tällaiset asiat pitäisi mielestäni tietenkin olla itsestään selviä, mutta ne eivät valitettavasti ole.

En itse käytä treeneissä tulkkia. Jos olen epävarma tilanteessa, niin yleensä vain katson mitä muut tekevät ja hyppään siihen mukaan. Huomaan, että joskus treeneissä saatan jäädä vähän jälkeen muista kuuloni takia, mutta se on mitä se on.

Olen itse suomenruotsalainen sekä sen lisäksi kuuro. Kyllähän ne molemmat asiat vaikuttavat tilanteeseeni. Mielestäni meidän joukkueessa on siitä huolimatta löydetty sujuva tapa kommunikoida. Jos ei sanallisesti, niin eleillä ja osoittelemalla pystyy kyllä kommunikoimaan, niin että ymmärtää. Oma valmentajani käyttää esimerkiksi palavereissa paljon videomateriaalia ja visualisoi esittämänsä asiat niin, että kaikkien on helpompi ymmärtää.

Yksi tavoitteistani futsalpelaajana on päästä pelaamaan kuurojen Deaf Champions Leagueen (kuurojen futsalin Mestarien liigaan) ja tämä tavoite onkin toteutumassakin pian. Haluan myös kehittyä urheilijana, menestyä kuulevien urheilussa sekä pelata paremmin yhteen oman joukkueeni kanssa.

En ole itseasiassa koskaan itse ajatellut kauheasti sitä, että olen viittomakielinen urheilija. Parasta viittomakielisenä urheilijana olemissa on yhteisö. Se on tukena taustalla, ja saan edustaa omaa vähemmistöryhmääni.

Katso videolta, mitä Sara-Elise ja Emmy kertovat viittomakielisen urheilijan arjesta, haaveista ja toiveista. Video on tehty yhteistyössä Suomen Kuurojen Urheiluliiton kanssa.

Kuvaus ja editointi: Jesse Väänänen, Snou Creative